Istun olohuoneen matolla. Juuri venyttelyn lopettaneena, fiilistelen kotijumpan tuntoja kropassa. Reidet, takapuoli ja vatsa tärisevät. Tunnen tehneeni. Tämän päivän kipu, on huomisen päivän voimaa, niin sanovat. Olen taas vauhdissa... Ja helvetin onnellinen.
Joka toinen päivä lenkille, joka päivä vatsoja ja kun huvitusta vielä päälle riittää niin mahtavaksi tueksi ja oppaaksi osottautuneen fitness harrastajan blogissaan näyttämiä kotitreenejä. Vettä pitäisi juoda paljon enemmän ja syödä pienempiä annoksia. Innostus katossa. Josko tänä kesänä kunto olisi viime kesää parempi :)
Olen hetkeksi taas täysin hullaantunut liikkumaan. Haastan itseäni ja vartaloani lähes päivittäin. Ja se tunne, joka minut valtaa lopetettuani... Se on kuin huumetta. Joka päivä tunnen itseni hieman paremmin voivaksi. Nautin hieman aroista lihaksista, jotka kertovat minun tehneenkin jotain.
Kipujen ja huononvoinnin takia, haluni olla kunnossa on voimistunut. Todellisuus siitä että on oikeasti rapakunnossa, on kova ja tuntuu pahalle. Mutta se ruokkii nykyistä voimakasta inspiraatiotani, tulla kuntoon ja näyttää hyvältä. Toivottavasti pitkään.
Teetä, liian suuri villapaita ja villasukat. Tuttu ja turvallinen koti ja sohvannurkka. Hassuja juttuja hassun tyypin kaa, joka päivä toisensa jälkeen saa mut hymyileen ja nauraan. Kenties vihdoinkin joku, joka pystyy tekeen mut onnelliseks, sillä tavalla mitä tähän mennessä olen turhaan etsinyt. Tai vain jotain jolle hymyillä tulevaisuudessa muistellen. Aika näyttää ja aikaa aion tällä kertaa itselleni antaakin.
Rakennan itseäni, johon olla täysin tyytyväinen. Vielä enemmän kuin jo olen. Koska ei voi olla me, ellei osaa olla minä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.