Elämälle kiitos, sain sulta paljon. Voimaa, taitoja ja kokemuksia millä kasvaa ihmisenä juuri sellaiseksi kuin nyt olen. Ei ehkä se kaikista helpoin ihminen, mutta ainakin oma itsensä tälläisenään.
On opeteltava olemaan onnellinen elämän pienistä asioista. Siitä miltä sade tuntuu kasvoilla, kun juhannussää on tavanomainen. Siitä kun joskus joku nukkuu vieressä, vaikka satuhäitä ei ole tiedossa edelleenkään kenenkään kanssa, tai edes suhdetta. Siitä että koira tulee ensiviikolla kotiin. Siitä että on olemassa ystäviä, joiden kanssa voi oikeasti viettää illan tekemättä mitään, jos ei vaan satu huvittamaan muu. Asunnosta, joka ei tunnu kodilta, mutta on silti turvallinen satamapaikka mihin tulla lepäämään.
Toivon tänä kesänä näkeväni ihmisiä, toivon uusia tuttavuuksia, ehkä kesäromanssin, nautintoja ja kokemuksia ja roadtrippejä yksin ja ystävien kanssa. Elämästä nauttimista, nyt kun on edes jokseenkin terve ja aikaa enemmän kuin jaksaisi itsensä kanssa viettää.
On nautittava siitä mitä on, ei odotettava aina vain parempaa. Aika keskittyä siihen mikä elämässä nykyään on hymyjen arvoista. Koska ne asiat, voivat joskus olla vielä poissa. Ei ole aikaa kaivata lisää asioita elämäänsä, on nautittava siitä mitä omistaa nyt. Ehkä minunkin aikani parisuhteelle vielä tulee, ehkä helpommin kun ei tyydy olemaan sen kanssa jonka kanssa voi elää, vaan odottaa rauhassa sitä jota ilman ei voi elää. Kaikelle on aikansa. Nyt on yksinolemisen aika.
