Istun yksin sohvalla, joka ei ole minun. Istun asunnossa jota vuokraan, koska ei ole edelleenkään varaa omaan. Puolet huonekaluista on vuokranantajani ja melkein puolet tilistäni menee asunnon kuukausittaisiin maksuihin.
Työni on mukavaa, en enää ole kokenut rakastavani sitä, vaikka viihdyn työssäni suurimmaksi osaksi. Kuitenkin koen olevani jumissa siinä. Haluan opiskella, tehdä jotain työtä, joka on enemmän minua, kuitenkaan tietämättä mikä se työ sitten olisi.
Minulla on ystäviä. Olen karsinut valehtelevat, kieroilevat ihmiskurjakkeet elämästäni kovalla kädellä. Olen ollut jopa tarpeettoman julma karsintaa tehdessäni. Ja huomaan nyt olevani jollain tapaa elämässäni kovin jumissa. Haluaisin tavata ihmisiä, jotka saavat minut haluamaan tutustumista. Haluan tuntea kiinnostusta ihmisiin ja nauttia täysin uudesta seurasta. Vaikka rakastan ystäviäni suunnattomasti ja haluan heille vain hyvää, tunnen olevani jumissa elämässäni. Huomaan kaiken olevan niin jumiutunutta ja ongelmallista. Kuuntelen päivittäin heidän pahaa oloaan ja teen voitavani auttaakseni, mutta ymmärrän etten pysty auttamaan. Olen sisäistänyt oman riittämättömyyteni. Ja kovin väsynyt siihen. Olen mielelläni apuna minulle tärkeille ihmisille, mutta haluan myös vastineeksi päiviä jolloin minun tuskaani ymmärretään, minua ei tuomita tekemisistäni ja minua halutaan pyytettömästi nähdä haluamatta minusta mitään muuta kuin kuulla kuinka minä voin. Ja sellaisten päivien harvinaisuuteen olen ikävä kyllä nykyään tottunut.
Minua tarvitaan, minusta halutaan jotain ja minulta vaaditaan asioita. Minua myös tuomitaan.
Eikä se ole se mitä haluan elämältäni.
Tämä ei ole se mikä tekee minut onnelliseksi.
Olen jumissa elämässä ja tahtomattani tunnun katsovan sen ohikulkua lasin läpi. Huudan kaikella keuhkojeni kapasiteetilla hätähuutoa ja hakkaan lasia, mutta kukaan ei kuule eikä nää tuskaani. Kaikki liukuu ohitseni ja minä kärvistelen salattujen ja tukahdutettujen tunteitteni kanssa, vain koska olen kykenemätön puhumaan niistä ääneen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.