Seikkaileva ja häpeävä selviytyjä

Olet tärkeä! Ja olet ihmisenä monella tapaa kaunis. Nyt kuitenkin olen surullinen vuoksesi koska maailma on tehnyt sinusta brutaalin ja julman. Et ole muitten yläpuolella ja vaikka epäiletkin omaa viehättävyyttäsi, et myöskään ole muiden alapuolella.

Hyvä tulee hyvän luokse, joten muista olla ihmisille hyvä. Muista kohdella ihmisiä hyvin. Älä kuvittele olevasi ikinä niin kaunis ja ihana, etteikö joku saisi sinua tuntemaan itseäsi rumaksi ja arvottomaksi. Ole nöyrä. Ole kohtelias. Ole kiltti, vaikka minä en aina sitä osaa. 

Olen hieman pettynyt sinuun. Sinä, jolle on tapahtunut niin paljon kaikkea pahaa, oletkin yhtäkkiä se, joka yrittää saada ihmiset tuntemaan itsensä huonoiksi? Olen järkyttynyt. Huomasitko edes? Huomasitko kuinka terävinä iskuina sanat tulivat ulos suustasi? Ihmiselle, joka ei tehnyt mitään pahaa, tunsi vain jotain. Olit kuin minä ja hävetessäni sinua, häpesin kahta kauheammin itseäni. 

Tekeekö maailma meistä hirviöitä? Siksikö minäkin olen yksin? Koska totuttuani kaikkeen pahaan, minusta tuli paha?

En halua sitä. 

Tänään nautin ajasta itsekseni. Petyttyäni jälleen kerran miehiin ja heidän tyhjiin sanoihinsa, mietittyäni mitä minussa oikeastaan nähdään ja viettäessäni aikaa kaupungissa seikkailen ensimmäistä kertaa aivan yksin. 

Kävin elokuvissa ensikertaa yksin, se oli oikeastaan ihan yhtä nautittavaa kuin jonkun kanssakin. Ennen elokuvaa kävelin kaupungin kaduilla ja eksyin kuin toiseen maahan pienten festareitten keskelle. Sää oli loistava, aurinko paistoi, olin melkein kesävaatteissa ja tunsin itseni jollain tapaa käsittämättömän onnelliseksi siellä tuoksujen keskellä. Kuin olisi matkustellut. Ja sitten vielä elokuva, joka puhdisti kyynelkanavia naurun ja itkun merkeissä. 

Kotiin tullessa oloni ei ollut huono. Päinvastoin. Kotiin tulo oli ensikertaa helppoa ja tuntui hyvältä. Lähdin vielä lenkillekin kaikessa innossani. Olen hämmästynyt miten hauskaa pidin, itseni seurassa. Se taisi olla jotain mikä tarvitsi tehdä. Eli toisaalta onni, että miehet ovat perseestä. Sitä oppii arvostamaan itseään enemmän ja jättämään sellaiset huonotapaiset loukkaavat otukset omaan arvoonsa. Koska tiedän, että olen enemmän arvoinen. En ansaitse huonoa kohtelua. 

Olen vihkiytynyt seikkailujen maailmaan. Olen täynnä intoa siitä. Tunnen jotain itsessäni jälleen paremmin. Ja vaikka sisäinen romantikkoni kaipaa ihastumista ja toisen välittämistä, pärjään näin ja pystyn olemaan onnellinen näinkin. Nyt vain täytyy löytää kauneus sisältäni ja olla kaunis muille. 

Minä selviän. Aina.