Ei oo hyvään toviin ollut minkäänlaista inspiraatiota kirjoitella itteään auki blogiin. Tuntuu että vaikka päässä pyörii ajatuksia enemmän kuin mahtuisikaan. Siltikään ei saa mitään tulemaan ulos, vaan kaikki ajatukset ovat solmussa päässä. Aiheuttaen hämmennystä ja negatiivisia tuntemuksia. Olen nauttinut enemmän kevään tulosta, käynyt imemässä ulkona aurinkoenergiaa aina kun on ollut mahdollisuus.
Olen hyvässä vauhdissa kuntoilussa. Huomaan olevani poikkeuksellisen motivoitunut (vihdoinkin) voittamaan ikuisen vastukseni, pömppömahan. Salaattia on syöty urakalla ja liikuttu enemmän kuin pitkään aikaan. Joitain tuloksia on tullutkin, huomaa kunnon kohonneen ja jossain päin kroppaa lähes päivittäin huomaa pienen tykytksen tapaisen vähemmälle käytölle jääneissä lihaksissa. Kroppa kiinteytyy, vaikka toivottua painonlaskua ei vielä ole kovasti tapahtunutkaan. Olo on energinen ja jos on päivänkin jouten, jostain mielestä iskee morkkis, joka pakottaa vääntämään ja laittamaan kropan koetukselle.
Itsetunto on yksi asia, joka kasvaa kun liikkuu ja saa tuloksia. Pystyy luottamaan itseensä ja tuntee olevansa hyvännäköinen, vaikka pientä turhaa pönkärettä tuppaa olemaan vähän siellä jos täälläkin. Ja kun tuntee olevansa hyvännäköinen, se näkyy ulos ja tekee naisesta vielä kauniimman.
Ikävä kyllä se tuo mukanaan muita ongelmia. Lihallistamisen/esineellistämisen. Kun viettää aikaa hieman hurtimmassa seurassa, missä on hulvatonta menoa, huomaa olevansa miehen silmissä melkolailla samanoloinen kuin leijona aitaukseen heitetty lihaköntti ruoka-aikaan. Niin mukavista tyypeistä, kun kyse onkin. Niin ei siinä kyllä naisena paljon arvostusta saa, kun testosteroni hyrrää ja aivot alkavat toimittaa virkaansa jalkojen välistä. Etenkin kun bileiden kahdesta naisesta olet ainoa sinkku. Toinen oli juhlakalun vaimoke ja siksi tietyllä tavalla jalustalla, "talon kuningatar", jonka sana oli laki ja jonka vartalo oli vain katseiden alla, ei kosketusten. Mutta sinkkuna, ilta oli kutakuinkin sellainen, että olit missä tahansa paikassa asuntoa, joku villipeto iski kiinni kuin sika limppuun. Ei sinänsä ahdistavasti tai välttämättä edes fyysisesti (ainakaan heti), mutta aina jostain. Käsi ympärillä, käsi reidellä, halailua, persaukselle läpsyttelyä, jopa jossain humalan kourissa melko härskiä kourimista. Osaan ottaa sen huumorilla, mutta on hieman masentavaa todeta, ettei voi olla miehelle tavoittelemisen arvoinen muun kuin seksin suhteen. Ja mikä ihme siinä on kun hyvät tyypin muuttuvat jossain humalan vaiheessa limaisiksi kuin myrkkysammakko kutuaikaan ja toiset osaavat silloinkin olla vain hieman hassusti höpsöjä?
Pidän itsestäni. En liikaa, parannettavaa on aina. Mutta sen verran etten kadehdi muita enää. Voin reilusti olla se joka olen, vaikka naisellisesti vartalostani usein kriiseilenkin. Osaan käyttäytyä kuin nainen, mutta en kuitenkaan hätkähdä juuri mistään miesten huomiosta. Välillä kohtaamiset mies kunnan kanssa ovat erittäin mielenkiintoisia. Eivät välttämättä mitenkään imartelevia, mutta aina yhtä yllättäviä ja hulvattomia :D Miehistä oppii, joka päivä jotain uutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.