Monen surullisen hetken, koirieni menettämisen ja itseeni turhautumisen jälkeen tutustuin netissä tyyppiin. Kaksi lasta. Yh-isä. En tiennyt mitä odottaa. Ja odottamatta sainkin kaiken mitä halusin sinulta. Aluksi juttelimme vain viestein, olin innoissani. Viestisi, rehellisyytesi, kiltteytesi ja toisaalta samanlainen katkeruuden kokenut puheenkovuutesi kiehtoivat. Aihealueemme kiersivät koko aakkoston läpi. Ja se vaihteli vakavasta ja pohdiskelevasta, haaveilevaan ja kiusoittelevaan. Tiesin että minun on tavattava sinut. Ja kun tapasin, jäin sille tielle.
Ensimmäinen yö kanssasi vei pelin jo tyystin kädestäni. Puhuin vain sinusta, odotin viestejä vain sinulta ja mielessäni olit sinä, kukapa muukaan. Hämmästyin. Luulin ettei kukaan voisi vaikuttaa minuun niin voimakkaasti. Mutta sinä pystyit. Halu olla kanssasi oli niin pysyvää, että hyvin nopeasti siitä myös tuli pysyvää.
Nyt kun olemme seurustelleet kohta 8kk, olen osa tätä kaikkea. Asun luonanne, rakastan sinua ja lapsiasi. Olemme perhe. Moni asia on vielä opettelua, mutta yksi asia on varma. Kaikkien vaikeuksia aikana mitä meillä on ollut, kaikkien riitojen, stressin, nopean yhteen muuton, oman paikkansa hakemisen ja lasten totuttelun aikana, olen kasvanut sinuun kiinni tavalla jollaista en tiennyt olevan olemassa.
Olemme tapelleet, olen ajatuksissani käynyt eron partaalla ja koko elämäni on myllerretty tyystin sekaisin. Olen pienellä aikaa menettänyt ja saanut paljon. Vannoin etten asu miehen kanssa ennen kuin olen seurustellut vähintään kaksi vuotta ja kappas asuin kanssasi alle puolen vuoden seurustelun jälkeen. Niin pienellä aikaa kaikki. Olen itkenyt monet itkut tuntiessani etten kykene tähän. Lapsiperheen elämä on hektistä ja väsyttävää. Olin välillä niin loppu, että meinasin jo luovuttaa. Mutta taisteltuani, rakastettuani ja saatuani rakkautta, tämä kaikki näyttää nyt niin paljon helpommalta. Alle vuodessa olen pistänyt kaiken uusiksi elämässäni ja tehnyt elämästäni meidän elämäämme. Ja en kadu sitä. Niin rankkaa kun tämä onkin välillä, se on silti se mitä minä haluan elämältäni. Perhe.
Sinä olet sisimmältäsi käsittämättömän kiltti, mutta usein paha suustasi niinkuin minäkin. Rakastat sanoitta ja liika puhuminen ahdistaa sinua. On siinä ollut opettelua, kun on ottanut naisen joka puhuisi jatkuvasti. Mutta olemme selvinneet hyvin. Lapset ovat ottaneet minut osaksi perhettä, sinä olet ottanut minut osaksi perhettä ja minä tunnen kuuluvani tänne. Minulla on koti luonasi.
Olen pahoillani, että kiukuttelen. Olen pahoillani että olen jollain tapaa niin tyypillisen vittumainen nainen. Pirttihirmu, Päällikkö, mitä näitä kauniita kutsumanimiä nyt naisille annetaankaan. Mutta vaikka kuinka kiristäisi, olet silti minulle tärkeintä tässä maailmassa. Ja lupaan yrittää kaiken elämän opiskeluni kanssa, opetella olemaan hieman rennompi naisystävä. Yritän tosissani. Koska olet se, jonka kanssa haluan rakentaa tulevaisuuden. Kaikki haaveeni tulevaisuudessa sisältävät sinutkin. Ja tapahtuipa mitä tahansa, minä olen tässä, sinua varten. Ja jos kosisit, en miettisi vastaustani sekunttiakaan. Koska rakastan sinua. Sinun kanssasi minäkin olen kokonainen. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.