Labyrintti rakkauteen

Jossain kohti elämäänsä sitä huomaa että vaikka käyttäisi kaikki maailman sanat, ne eivät ole riittäviä. Minulle on pienellä aikaa käynyt niin jo useamman kerran. Mikään sana ei riitä kuvaamaan tätä mylläkkää tunnelohkossani, mikä siellä on myllännyt useamman kuukauden. Ihastuminen, rakastuminen, viha, kateus, mustasukkaisuus, epävarmuus, ilo, suru, ahdistus, onni, kaipaus, eksyminen. Pienessä hetkessä olen rakennellut minääni ja elämääni uusiin kokonaisuuksiin.

Olen ollut epävarma tunteistani ja tuntenut niin suuria etteivät mitkään sanat riitä niitä kuvaamaan. Olen antanut itseni täysin toiselle ja huomannut sitten vetäväni itseäni kuoreen. Olen poljettu maahan, järkytetty, ravistettu, murrettu... Olen itkenyt itseni uneen ja kieltäytynyt siltikään luovuttamasta. Olen ollut niin hilkulla luovuttaakin, ja silti minut on vedetty takaisin peliin. Kaikki ässät on pelattu, mitä tässä vielä pitäisi olla jäljellä?

Toisen tuntemaan oppiminen on aluksi ihanaa. Kaikki pienetkin jutut tuntuvat ihanilta ja niin "saman henkisiltä" kuin itsellä. Sitten aletaan oppia huonoja puolia ja maailma tuntuu hetken kaatuvan. Se täydellinen prinssi onkin vain ihminen. Riittääkö se..? Niin monta kertaa iskee mieli kipinää kun sanat eivät mene perille ja ymmärrys ei kohtaa. Tuntuu kuin huutelisi puille ja olisi mitätön toisen silmissä. Alkaa epäillä omia syitään olla vihainen. Ja toisen syitä käyttäytyä kuten hän käyttäytyy. Alkaa vapista yksin jäämisen pelossaan.

Pikku hiljaa täältä ryömitään eteenpäin. Ehkä jossain kohti sanat löytävät tiensä perillekin ja yhteisymmärrys alkaa sujua. Ei tarvitse olla pahoillaan ja pahoittaa mieltään. Ei tarvitse käyttäytyä tylysti saadakseen toisen ymmärtämään omaa pahaa oloaan. Olemme myrskyn keskuksessa ja jokainen liike voi vetää meitä yhteen lisää tai irroittaa meidät erilleen. Se on meistä kiinni millaisia liikkeitä teemme. Moni asia on suhteen alussa vain sattuman kauppaa. Mutta rakkaus, uskollisuus, himo ja tahto joko ovat tai eivät. Ei vaihtoehtoja. Et voi esittää rakastavasi pitkään, jos oikeasti et rakasta. Et voi olla vain osittain uskollinen. Et voi haluta toista aidosti jos sinulla ei ole himoa ja jos sinulla ei ole tarpeeksi tahtoa saada tätä kaikkea toimimaan, tämä kaikki leviää käsiisi jättäen paljon särkynyttä ja likaa siivottavaksesi.

On oltava rohkea, heittäydyttävä täysillä mukaan ja olla sopeutuvainen kun kaksi elosalamaa tanssii tanssiaan. Tämä voi olla kaunista, kestää loppuun saakka, tulla ja pysyä. Tai tämä voi olla hetken huuma joka jättää murskattuja haaveita ja verisiä kyyneleitä jälkeensä. Se on tekijöistään kiinni mihin lopputulokseen päädytään. Teet mitä teet, älä mitätöi tunteitani. Koska et koskaan, et ikinä, tule tietämään miten sanasi toiseen vaikuttavat tai miltä ne toisesta tuntuvat.

Joten, avaa korvasi ja mielesi. Heittäydy elämääsi vaikka pelkäisit sen häviävän. Nauti pienistä hetkistä kuin ne olisivat elämäsi valo. Uskalla luottaa vaikka sattuisi aivan helvetisti. Jaksa kuunnella vaikka sydämesi olisi jo vereslihalla tai olisit lopen uupunut. Ole olemassa vaikka pelkäisit katoavasi. Ja ennen kaikkea tee kaikkesi toisen vuoksi. Sillä niin minä teen ja sen seuraukset myös kärsin.

Olen rakastunut. Olen valmis mihin vain rakkaani vuoksi. Ja tiedän, että tein mitä hyvänsä, jossain kohti minua tulee sattumaan. Minusta on kiinni kuinka kauan pidän häntä kaiken sen kivun arvoisena jäädäkseni vielä huomiseen ja sen jälkeen. Hänestä on kiinni, korjaako hän kipujani rakkaudellaan vai ohjaako minua pois luotaan.