Ilman sinua unta en saa...

Pian on jo joulu. Lupasin itselleni rauhoittua ja hidastaa tahtia. Ei tämä ole kotini, en ole saanut lupaa siitä sellaista tehdä, en edes tiedä koska saan. Mutta silti salakavalasti tämä on alkanut tuntua kodilta. Ja tarve tehdä joulua perheelleni on voimistunut. 

Haluan jouluna rauhoittua perheeni kanssa. Ja tuntea olevani rakastettu ja haluttu. Haluan olla siellä missä minun on hyvä olla. Kotona.

Kaikki menee niin nopeasti ja tuntuu silti niin oikealta. En voisi kuvitella elämääni ilman tätä kaikkea mihin olen itseni solminut kiinni muutaman kuukauden aikana. Vannoin vielä muutama kuukausi sitten, etten anna itseni rakastua, koska rakkaus sattuu aina. Ja että en muuta kenenkään luokse ennenkun on seurusteltu ainakin viisi vuotta onnellisesti ja tasapainoisesti. Nooh... Sitten tapasin sinut. Ja mikään ei enää ollut ennallaan. Koko maailma heitettiin sekaisin ja laitettiin paikoilleen. Pitkään rikkonainen sydän parani ehjäksi, lakkasi vuotamasta verta. Yksinäiset illat ja uneen itketyt yöt loppuivat. Enää ei tuntunut pahalle ja oli vaan helppo olla. Moni epäilee edelleen onnistummeko. Välillä epäilen sitä itsekin... Mutta en näe vaihtoehtoja. Minulle on kaikki sinun luonasi.

Tämä kaikki on vaikeaa. Se tuo haasteita meistä riippumattomista syistä niiden haasteiden lisäksi joita meistä itsestämme tulee. Kaikki on yhtä kaaosta ja sen kaaoksen keskelläkin olo on hyvä. Olen tuittupäinen, enkä varmasti helpoin ihminen maailmassa. Mutta kun rakastan, rakastan ehdoitta. Luotan, kunnes luottamus petetään. Ja toivon sittenkin kun kaikki toivo on heitetty. En olisi muuten jaksanut tähän asti kaikkien näiden koettelemusten kanssa ja pysynyt järjissäni. Olen vahva, vahvempi kuin luulin itsekään olevani. Ja ylpeä siitä. Tähän minä olen kasvanut, tämä on se mitä minä olen kokemuksieni jälkeen. Sitä en voi muuttaa. Enkä edes aio. Tälläinen minä olen ja tälläisenä minua on rakastettava jos siihen on valmis. Minä olen, ei minulla edes ole vaihtoehtoja. Kun se tunne iskee, se ei kysy lupaa. 

Tiedän että meidän on selvittävä monista haasteista. Ja olen valmis siihen. Tiedän sinun tuntevan paljon minua kohtaan ja haluavan tätä yhtä paljon kuin minä. Joskus vain tuntuu että et olekaan varma. Että tämä onkin vain helppo ratkaisu, ei sellainen ratkaisu joka tehdään kun tunnetaan paljon. Tunnetko sinä? Miksi et uskalla näyttää sitä? Pelkäätkö olevasi vähemmän mies, huonompi isä tai ihmisenä jotenkin vähemmän kova, jos oikeasti annat itsesi rakastaa senkin jälkeen kun kaikki toiveet on isketty maahan? Ei se tee. Et voisi olla vähemmän mies. Et todellakaan tule ikinä olemaan huono isä ja olet ihmisenä vahva ja kaunis. Ei meidän tarvitse olla kovia ollaksemme onnellisia. On annettava elämän viedä ja myöntää oma heikkoutensa ja riittämättömyytensä tarpeen tullen. Ei täällä tarvitse yksin selvitä. Minä olen täällä myös, enkä ikinä antaisi sinun pudota niin syvälle ettet enää pääsisi nousemaan. 

Koska minä rakastan sinua. Koko sydämelläni ja täysin peruuttamattomasti.

Tule joulu kultainen ja tuo mukanasi rauha tähän levottomaan sydämeen. Ja usko ja luottamus siihen että tämä on niin oikeaa ettei se ikinä lopu... <3