Pakkanen kipristää nenää. Ajatukset lentää taas niin korkealentoisesti, että voiko tässä muutakun pelätä putoamistaan? Niin paljon kun sitä haluaa asioita ja tekee niitten eteen kaikkensa, se ei tarkoita että saisi mitä haluaa. Menneisyys kummittelee aina, ja vaikka annat kaikkesi, joskus menneisyys ei anna toisen tehdä samoin. Jatkuva pelko siitä että taas sattuu ja tämäkin on ohimenevää, varjostaa ajatuksia, joitten kuuluisi tässä vaiheessa olla vaaleanpunaisia hattaroita.
Pitäisi osata antaa kaikkensa ja luottaa täysillä, mutta kun on niin pahasti satutettu, niin voinko edes vaatia sitä toiselta? Onko minun hyväksyttävä se, että olen kuten kaikki muutkin, kunnes todistan toisin. Onko minun tehtäväni todistella haluani olla ja jäädä? Mitä tässä tilanteessa saa vaatia, mitä on oltava vaatimatta. Pelottaa, että jälleen kerran kun heitän kaiken muun jonkun vuoksi, huomaan että minut hylätään tyhjän päälle. Kun en riitäkään tai kelpaakaan. Ja se rakennustyö mitä joutuu sen jälkeen tekemään... Se repii rikki myös vanhat haavat, jotka olen vasta saanut paranemaan. Olo on riittämätön. Mutta tämä on se mitä minä olen, ei kukaan muu. Tälläisenä minun on kelvattava, tai sitten olla kelpaamatta.
Teininä rakastuminen oli helpompaa, nyt kaikki vastuu ja elämän paino vaativat veronsa kaikesta. Ei ole aikaa olla teinirakkauden pauloissa, kun koittaa selvitä arjesta, tukehtumatta itseensä. Tai tukehduttamasta toista. Elämä muuttuu kovin karuksi ja arkiseksi, ja pieni rakkaus koittaa sinnikkäästi kasvaa kivienkin keskellä, luovuttamatta. Kun se vaan saisi vettä, että jaksaisi kauemmin.
Pitää vain tehdä kaikkensa ja koittaa kestää tuulet. Olla luovuttamatta ja antaa itsensä täysillä. Ehkä joskus joku sitten arvostaa saamaansa, eikä vain käytä ja hylkää. Ehkä joskus kaikelle työlle löytyy merkitystä, jota on odottanut koko elämänsä. Nyt on haaveiltava ja nautittava haaveistaan, vaikka toinen ei tulevaisuudelle pilvilinnoja rakentaisikaan... Ehkä joskus salaa hänkin ajattelee tämän jatkuvan aina.. Ehkä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.