Kun sua hellin, oon aina taivaas
Tiedän mitä etsin, kun sut löysin
En osaa olla yksin, kun sain sut
Saat mut jaksaan, tuot helpotusta tuskaan
Ihanaa on istua vieressä rakkaan
Ei tarvi tuijotella yksin takkaa
Mä tiedän, että sain naisista parhaan
Siitä on aikaa kun viimeks pystyi kuuntelemaan tälläsiä kappaleita ilman, että kalvava pelko tai jäätävä ahdistus iski rintaan. Siitä on aikaa kun ei tarvinnut miettiä olisiko toinen siinä vielä huomenna, vaan pystyi luottamaan että näin on. Koska nykyelämäni tavallisin kaava on, että ihastun ja tunteeni heräävät, alan kuunnella unelmoiden tälläisiä kappaleita ja suunnitella tulevaa ja sitten joudun keräämään itseäni kun elämä ei mennyt kuin elokuvissa. Ihania ihmisiä, ihastun syystä, kaikki tuntuu täydelliseltä, mutta aika tuntuu olevan aina meille väärä.
Olen vain ihastuksen kohteilleni se helmi mimmi, jonka kanssa on kivaa ja mukavaa, hengaillaan yhdessä niin kauan kun on kivaa ja sitten huomataan että suuri rakkaus onkin joku muu. Kyllä hyviä miehiä on olemassa, olen nähnyt heitä, mutta yksikään näistä hyvistä miehistä ei tunnu olevan minua varten. Tarkoittaako se että minulle jää vain ne huonommat?
Jotkut on luotuja kulkemaan, tarkoittaako se että osa meistä on luotu olemaan ikuisesti yksin?
Mistä sitä tietää onko itselle oikeasti tuolla jossain joku, jonka kanssa jakaa kaikki tämä elämisen riemu ja ahdistus? Vai onko sitä elämisen kiireessään kävellyt sellaisen ohi jo?
Hetken vielä tämä puoli maailmaa nukkuu yötä valkeaa. Mietin kuinka paljon mikään voi satuttaa näin. Parhaat vuoteni maahan poljetaan. Puoltakaan ette voi kivustani tietää. Sanat kaikki voimaa ilmaan jää.
Nyt kynttilöitä, viltti ja jotain ajatukset kadottavaa tekemistä, ettei kaikki tämä kylmä ja pimeä kadota minua siitä ihmisestä joka haluan olla. Että vielä jaksaisin hymyillä ja olla ihmisten tukena ja välittää. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.