Olen ollut nyt jo kutakuinkin vuoden käsittämättömän rauhaton sielu. Mikään ei ole saanut rauhoittumaan ja jokapaikassa olen kaivannut pois tai ainakin eteenpäin. Ja jo useiden vuosien ajan syksy on ollut minulle pahaa aikaa. Se on syönyt minusta voimia, imenyt minut ahdistuneeseen kammioonsa ja pusertanut voimani nollaan. Tänä vuonna kaikki tuntuu erilaiselta..
Minut on vallannut hetkellisesti tai ehkä jossain määrin jopa pysyvästi jonkinlainen sisäinen rauha. En enää etsi niin kovasti uutta elämääni, olen kohtuullisen tyytyväinen tällä hetkellä tähän kaikkeen. Kotona odottaa koiran lisäksi sisko jolle puhua kun ei malta olla hiljaa. Olen löytänyt käsittämättömän määrän huipputyyppejä pienellä aikaa ja huomaan löytäneeni seuraa jossa en edes muista pelätä maailmaa, koska tiedän olevani varmasti turvassa. Olen rakastumassa elämääni uudestaan. Olen jälleen kiinni elämäni reunassa uudella innolla.
En tarvitse ketään tällä hetkellä, vaikka ainahan tämä, salaa herkkä, sielu etsii jotakuta pitämään huolta itsestään. Sitä on vain ulkopuolisen niin vaikea uskoa, kun tarpeeksi satutettuna en enää osaa päästää ihmisiä kovasta kuoresta läpi. Onneksi on silti ihmisiä, jotka yrittävät. Ja ehkä, jonain päivänä, minäkin päästän jonkun oikeasti aivan lähelle ja paljastan kaikista salaisimmat suruni ja kipuni.
Nyt kuitenkin keskityn nauttimaan hetkellisestä henkisen oloni helpotuksesta. Iloitsen pienistä jutuista, kuten ekasta omasta mp kypärästäni ja mahdollisuuksista päästä taas pitkästä aikaa pyörän kyytiin <3 Pientä helpotusta haaveeseen omasta pyörästä....
Hyvää yötä maailma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.