Kiitos elämän pienistä iloista, jotka saavat hymyn huulille, silloinkin kun murheet ovat sietokykyä suurempia.
Kiitos ystävistä, uusista, vanhoista, kadonneista, vasta löydetyistä ja niistä joita en ole vielä edes tavannut.
Kiitos koirasta, sen pyytettömästä rakkaudesta ja innosta joka saa lähtemään lenkille silloinkin kun kiinnostuskiikarit ovat jossain mihin aurinko ei paista.
Kiitos omasta kodista, johon voi paeta ja sulkeutua, kun liian moni asia ahdistaa ja vituttaa.
Kiitos elämästä, joka on rakentanut minua hetki kerrallaan juuri minuksi.
Kiitos perheestä, joka rakastaa, silloinkin kun et koe olevasi rakastettu,
Kiitos musiikista, joka rauhoittaa/innostaa tai muuten vain elää kuin oma elämäsi juuri oikeassa hetkessä mukana kertomassa enemmän kuin sitä aina osaa itse edes sanoa.
Kiitos lomasta, se on saanut ikuisuuksia huipussaan keikkuneen stressilevelin hieman horjumaan alemmas.
Kiitos miehistä, silloin kun he osaavat sanoa oikeita asioita oikeina hetkinä, olla lähellä ja saada olon tuntumaan tärkeältä ja merkitykselliseltä, turvalliselta ja onnelliselta.
Kiitos naisista, silloin kun he ovat kaikki mitä toinen nainen tarvitsee ja silloin kun heitä ei edes haluaisi nähdä, mutta näkee kuitenkin ja huomaa sittenkin tarvinneensa.
Kiitos terveydestä, joka ei ole huono, mutta ei hyväkään, kiitos kuitenkin että paranet vähän väliä ja et ole huono toistaiseksi.
Kiitos lukija, että luit tämän. Arvostan sinua.
Kiitos, että kaikesta surusta, ahdistuneisuudesta ja masennushetkistä huolimatta elän elämää, joka tekee minusta onnellisen tälläisenä kuin olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.