Aamulla pakkanen kipristi nenää, talvi tekee tuloaan pikkuhiljaa. Tänään sai pitää jo tumppuja ja villasukkia <3
Muutin ihmisen negatiivinen asenteen minusta olemalla vain minä. Sain anteeksipyynnön tylystä käytöksestä ja kehut persoonastani.
Olen mahdollisesti saamassa uelmieni kodin vuokralle. Rivitalosta, tarpeeksi tilaa tehdä koti, takka jossa grillata vaahtokarkkeja, sauna kylmien talvi-iltojen iloksi. Ja viel uusi, ilman vanhojen aikojen suurta surua. Puhdas pöytä miltä ponnistaa kiinni elämäänsä.
Pelkäsin joutuvani kitumaan rahaongelmien kanssa jälleen kerran, mutta tällä kertaa töitä tuntuu riittävän. Ehkä tämäkin kertoo kaiken tapahtuneen syystä. Täällä minua tarvitaan, tänne minä kuulun. Sydämestäni ja mielestäni.
Tänään katseltiin äidin kanssa netin ihmeellisestä maailmasta hauskan sinistä menopeliä. Se oli ihastuttava kiituri, joka kutsuu minua pian tapaamiseen. Josko jatkaisimme matkaa yhdessä :)
Varovasti tutustumaan, kenties tottumaan ja oppimaan sen luonne. Kuka sinä olet suloinen sämpyläinen? Tehdäänkö mukavia retkiä yhdessä?
Töitten loputtua se alkoi. Lumisade. Niin kaunis, herkkä ja hajoava, kuin joka vuosi. Se toi mukanaan hirveän hingun tehdä lumienkeli. Ehkä toteutan sen huomenna. Lupaan sen itselleni, että teen niin. Lumi, joka vie pimeyden ahdistavuuden pois ja tekee siitä kaunista. Kiitos, että tulit jälleen kerraan. <3
Minulla on ystäviä. Maailman muokkaamia, omanlaisiaan ja sellaisinaan käsittämättömän rakkaita. Toivon heistä jokaiselle paljon hyvää. Moni asia on muuttunut elämässä ja tehnyt meistä omanlaisiamme. Pidän meistä juuri tälläisinä. Kiitos, että olette elämässäni. <3
Olen tutustunut ihmiseen. Ihmiseen, joka herättää uteliaisuuteni, tuo jännitystä elämääni ja tuntuu loistavalta tyypiltä. En tiedä mihin tutustuminen johtaa, mutta tuntuu että uskallan antaa sille vapaat kädet. Antaa mahdollisuuden mihin vaan. Ei pelota. Tuntuu mukavalta. Ihmeen aidolta. Ehkä ainakin yksi hyvä ystävä lisää? Tai ehkä jotain syvempää. Avaamattomia ovia, rohkeus avata ne ja hyvänolon tunne tästä kaikesta.
Hetki hetkeltä myös elämäntapa remonttini tuottaa tulosta. Olen tyytyväinen siihen mitä olen saanut aikaan ja siihen että jaksan jatkaa edelleen. Voin paljon paremmin nyt. Ja pidän itsestäni aidosti. <3
Elämässäni on tasapaino. Perhe, joka välittää, on onni. Elämä on arpa, sillä voi voittaa tai hävitä, mutta ei saa pelätä liikaa pelatakseen. Koska jos ei pelaa vaan pelkää, voi jäädä suurimmat aarteet elämästä saamatta.
Haaveita ja unelmia, usko niiden mahdollistumiseen. Jännitys ja odotus tulevan tapaamiseen. Uskallus ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä itsensä onnelliseksi. Pikku hiljaa, päivä kerrallaan. Kurkkia tulevaa, tehdä siitä omansa, nauttia elämästä ja sen pienistä hymyhetkistä. Tehdä hyvää ja olla hyvä ihmisille.
Olla ylpeästi minä. Ja sellaisenaan onnellinen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.