Olen tehnyt elämässäni vakavia ja kauas kantoisiakin päätöksiä, päättämällä luopua joistain unelmistani ja kehittää uusia unelmia elämääni.
Ensinnäkin, olen aina halunnut lapsen. Kaikki puhuvat kuinka olisin loistava äiti ja kuinka omituista olisi jos en hommaisi omia lapsia. Olen kuitenkin kaiken miettimiseni jälkeen tullut päätökseen, ettei minulle tällä tietoa ole tulossa lapsia. Ei siksi, ettenkö haluaisi, vaan siksi että en suostu tekemään lasta, ellei lapsen molemmat vanhemmat halua lasta. Tällä hetkelle saisin lapsen vain, jotten lähtisi.
En myöskään aio ikinä kosia, vaikka kihlat ja naimisiin meno ovat aina kuuluneet tulevaisuuden suunnitelmiini. Kuultuani häiden olevan turha rahareikä ja koettuani ettei minua rakasteta tavalla, johon kuuluu kosinta, päätin luopua ajatuksesta ottaa ohjat omiin käsiini. Aion olla vanhanaikainen ja odottaa tuleeko joskus vastaan mies, joka haluaa kosia minua silkasta rakkaudesta, ei siksi että minä oletan niin tapahtuvan. En aio enää ottaa asiaa puheeksi, vaan tyydyn odottamaan onko rakkauteni joskus riittävää sellaiseen.
Toistaiseksi olen onnellinen tässä suhteessa näinkin ja teen mullistavampia päätöksiä myöhemmin, jos biologinen kelloni joskus tikittää niin, että koen sen tarpeelliseksi. Nyt tyydyn vain elämään elämääni pieni haikea kaipuu rinnassani.
Lisäksi aion sosiaalistaa itseäni. Aion lähteä kotoa ihmisten ilmoille, tavata ystäviäni ja elää elämääni. En aio jumittaa kotona ja lopettaa elämistä sen takia, että olen äitipuolen roolissa nyt. Olen nuori edelleen ja elämäni ei tule kuihtumaan alle 25-vuotiaana näin.
Aion myös muuttaa ruokailutottumuksiani parempaana suuntaan. Aion edelleen herkutellakin, mutta myös syödä hyvää ja terveellistä ruokaa. Ja liikkua enemmän, jotta pääsisin tavoitteeseeni painon ja ulkonäön suhteen.
Paljon pitäisi tehdä, paljon pitää miettiä, paljosta olen jäänyt paitsi. Mutta nyt kaikki muuttuu. On aika ottaa omaa elämäänsä niskasta kiinni ja tehdä itsestään onnellinen. <3
Oon ahminut tätä blogia, lukenut kaikki tekstit useampaan kertaan enkä voi kuin huokaista ihmetyksestä ja ihastuksesta. Ensinnäkin on mahtavaa, että olet kaiken tämän jälkeen olemassa vahvempana kuin koskaan, ja toisekseen, hemmetti soikoon nainen, kirjoita kirja! Näiytä on jotenkin niin ihana lukea. Sisältö ei ole ihanaa, mutta se tapa jolla kaikesta kerrot on.
VastaaPoistaJa sitten meillä näyttäisi olevan täsmälleen samanlaiset syysfiilikset. Mäkin olen nyt jo parina päivänä siivonnut, laittanut työpöydän kuntoon ja ostanut uusia vihkoja ja kalenterin. Tarrojakin löytyy! Ja ulkoilu on nyt säännöllistä, ja sellaisena aion sen vihdoin pitääkin. Nauttia raikkaasta ilmasta ja luonnosta <3
Ruuaksi suunnittelin tänänä omatekemiä pinaattilettuja, jee!
Ja niin, mäkin ajattelin sosiaalistua ja alkaa käydä paljon kodin ulkopuolella. Ja oikeasti huomata että parisuhteen ulkopuolellakin on paljon elämää!
Ihanaa syksyä <3
Kiitos Amanda! <3
Poista