Kun on paha olla

Kesä on kadonnut. Ulkona tulee päivästä toiseen vettä ja tuntuu että sää on kuin syksynä konsanaan. Vesi valuu kasvoja myöten ja virkistää juuri toivotulla tavalla, vaikkakin omat kyyneleet sekoittuvat vesipisaroihin. Minut valtasi niin suuri ahdistus, että otin jalat alle. Kengät jalkaan, ilmoittamatta minne menin lähdin. Teki mieli olla pois koko yö. Ihan vaan satuttaakseen, mutta soitettuani ystävälle en enää voinutkaan.

Paha olo on ollut pääosassa tunteissani jo tovin. Stressiä kertyy monesta asiasta ja henkisen uupumuksen lisäksi fyysisestikin olo on ollut kurja. Kommunikointi ei ole yrityksistäni huolimatta kohentunut. Asioista ei puhuta ja asioita ei korjata. Koska kaikki rikkonainen on kuulemma minun päässäni. Ei ole ongelmia, minä vain teen niitä. Mutta en voi mitään sille tosiasialle, että arvostelu, tiuskiminen ja kommunikoinnin puute ahdistavat minua ja hajottavat sisältä. En tiedä kauanko pystyn taistelemaan, kun olo on käsittämättömän tyhjä jo nyt. Tarvitsen jotain mille rakentaa ja nyt tuntuu että kaikki vähä mikä on kasassa hajotetaan minulta.

En saa sinua ymmärtämään, jos et edes halua kuunnella. En voi auttaa meitä rakentamaan, jos et näe mikä täytyy korjata. Se on haaste joka sinun on otettava vastaan.

Sinun on opittava arvostamaan minua. Ja nähtävä virheet joita teemme. Meillä on rakennettavana parisuhteen lisäksi vanhemmuuden roolikartta ja vielä perhekin. Toimiva perhe, jossa jokainen voi kokea olevansa jäsen. Arvostettu ja rakastettu sellaisenaan kuin on. On opittava puhaltamaan yhteen hiileen ja lopetettava se jatkuva arvostelu. Se syö tätä suhdetta ja purkaa vapaana ollessaan koko jutun maan tasalle. On taisteltava ja on sovittava. On annettava anteeksi ja pyydettävä anteeksi. Ja on kuunneltava ja puhuttava. On löydettävä materiaalit, joilla rakentaa onnellinen huominen. Se vie aikaa ja voimia. Siksi meidän pitää olla toistemme tukena.

Kumpa aika kuluisi pian ja kaikelle löytyisi paikkansa. Tämä etsikko aika on pelottavaa. Tuntuu että minä hyvänsä päivänä voimat saattavat loppua lopullisesti ja tiet saattavat erota. Ja se kipu ei ole kipua, jonka minä enää kestäisin.